Pääsiäinen Connemarassa

Limerickissä on jälleen vallinnut viikon verran uskomattoman aurinkoinen ja muutenkin mukavan keväinen sää. Senpä kunniaksi uskaltaudun jo jakamaan hyvin kesäistäkin musiikkia. Kíla on jo pitkän uran irkkumusiikin parissa luonut yhtye, joka varmasti on monille jo entuudestaan tuttu. Jos bändi kuitenkin on uusi tuttavuus, niin kerrotakoon sen verran, että uransa aikana Kíla on ehtinyt sekoittaa irlantilaisen kansanmusiikin varmasti lähes jokaiseen maailman musiikkigenreen. Linkin takaa löytyvässä biisissä on aika vahva Afrikan suunnalle viittaava poljento. Mikään ei myöskään ole niin hauskaa kuin iiriksi toustaaminen. :)

Tyypillistä Connemaraa. Mulle tuli jotenkin Suomen Lappi mieleen.

Aikansa kutakin, sanoi mummo kun pääsiäispyhät katiskassa istui. Itse en istunut tänä vuonna katiskassa, vaan lähdin otsikon mukaisesti Connemaraan! Connemara on jälleen yksi näitä Irlannin stereotypisimpiä alueita. On lampaita, kukkuloita, turvesoita, lampaita, kiviaitoja, rosoisia rantoja, Irlannin ainoa vuono ja lampaita. Mikäs sen mukavampaa siis! Kun vielä matkaseurakin oli vertaansa vailla, oli reissu kyllä ihan hulvattoman mukava kokemus!

Lämpötilaa lukuunottamatta oli aika komet rantakelit. Maitreya ja Patrick katselevat kaukaisuudessa kaukaisuuteen.

Mun amerikkalainen koulukaveri Maitreya vahtii tällä hetkellä poikaystävänsä Patrickin kanssa taloa Irlannin pohjoisosissa. Talon omistaja lähti muutamaksi kuukaudeksi Espanjaan Irlannin talvea pakoon. Ystävysteni työsuhde-etuihin kuuluu muun muassa koira sekä auto. Näistä eduista jälkimmäinen osoittauitui tällä kertaa hyvin tarpeelliseksi, sillä Connemara on vähäsen syrjässä, eikä julkisilla oikeen pääse liikkumaan. Jos myös tahtoo nähdä ne kaikkein hienoimmat paikat, on kiesi melkeinpä välttämätön.

Auringonlasku Irlannin ainoan vuonon, Killary Harbourin, rannoilla. Olen ollut rumemmissakin paikoissa.

Maitreyan ja Patrickin kanssa huristelu oli siinäkin mielessä hauskaa, että ne on molemmat tosi vahvoja taiteilijasieluja. Toinen on tanssija, toinen kuvataiteilija. Oli jotenkin hurjan puhdistavaa liikkua upeissa maisemissa kahden vähän itseään vanhemman taiteilijan kanssa, jotka semmosen hieman kattavamman elämänkokemuksen kautta on löytäneet elämäänsä hämmentävän rahoittavan otteen. Jäin jollakin hassulla tavalla ihailemaan niiden elämänasennetta. Semmonen lievästi hippi, muttei liian. Pikkusen niinku "kädestä suuhun", mutta silti jotenkin kauaskatsoinen. Hetki kerrallaan. Keskitytään perusasioihin. Taide on itseisarvo. Kunnellaan itseä ja ympäristöä. Tuli hyvään saumaan tuommonen reissu tuommosessa seurassa. Siitä sai voimaa loppukevään haasteiden selättämiseen!

MÄMMIÄÄÄÄ!!!