Täh?! Siis mikä ihmeen Limerick?

Jaahas, mikäköhän olis semmonen mahdollisimman turisti irkku-ralli. Mahdollisuuksia on tuhansia, mutta koska en suostu tyytymään Whiskey in the Jar:in tai Wild Rover:in, niin menköön nyt sitten vaikka Dropkick Murphys:llä, vaikka tässä biisissä Bostonista lauletaankin. Irkkua kuitenkin tarjoillaan nykyisin monille juuri tässä muodossa. Ja kai Limerick on myös vähän semmonen oman elämänsä Boston. :)

Mutta juu...Joululomalla Suomessa käväistessäni vietettiin siis kavereiden kanssa turistipäivä Helsingissä. Oman kotikaupungin tutkaileminen turistin vinkkelistä oli jännää ja huomattiin muun muassa se, ettei kukaan kukaan meistä ollut ennen käynyt Kaupunginmuseossa. Löydettiin myös oikein mainio Suomi-ravintola, jossa oli muuten tarjolla erinomaisen maukasta kalaseljankaa. Kaikesta tästä inspiroituneena päätin nyt siis viettää turistipäivän myös täällä Limerickissä. Tajusin nimittäin, että vaikka olen täällä jo syyskuusta asti asustellut, en silti oikein tiedä mitään koko kaupiungista. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin avata Lonely Planetin nettisivut Limerickin kohdalta ja kaapata uskollinen vaihtarikollega Rune Barslund (koettakaa lausua "runopäästä lunta" nyrkki suussa, niin lopputulos kuulostaa suunnilleen oikealta) matkaan ja lähteä ihmettelemään, mikä onkaan tämä kaupunki Shannonin rannalla.

Turistipäivään kuuluvat oleellisena osana matkailutoimisto sekä äärimmäisen typerät poseeraukset. Rune näyttää mallia.

Limerick ei ehkä ole ensimmäisenä Irlannissa matkailevan "must see"-listalla. Tämä huomattiin jo suunnitteluvaiheessa, jolloin ilmenivät ensimmäiset vastoinkäymiset. Pienellä googlettelulla selvisi, että noin puolet Lonely Planetin suosittelemista Limerickin nähtävyyksistä oli joko remontissa, lakkautettu tai muuten vain kiinni. Siinä menivät sitten muun muassa King John's Castle, Old Georgian House ja kaupunginmuseo. Jotain Limerickistä kertonee myös se, että jopa Lonely Planet toteaa kaupungin pyrkivän aktiivisesti eroon "Stab City"-maineestaan ja että kaikki "Shopping"-kohdassa luetellut kohteet olivat kirjakauppoja. Noh, ennakkoluulottomasti oli silti matkaan lähdettävä!

Milk Market ja hiirien nirvana.

Suureksi hämmästykseksi tästä vajaan 60 000:n asukkaan keskuksesta löytyi turistitoimisto, joka oli lauantaina auki jopa yhteen iltapäivällä! Sieltä siis koppaamaan kartta ja kortti mummolle. Sen jälkeen ehdittiin vielä nipin napin Milk Marketille, joka on ymmärtääkseni aina viikonloppuisin Limerickin keskustaan ilmestyvä tori. Oli juustoa, käsitöitä, porkkanoita ja feikki-Marimekkoa ja tunnelma oli oikeestaan aika kiva, kun kala haisi, ihmiset pölötti ja jossakin kulman takana soi säkkipilli. Semmonen vanha kunnon meininki! Milk Marketilta suunnattiin sitten yhteen niistä kolmesta Lonely Planetin mainitsemasta kirjakaupasta. The Celtic Bookshop (myönnän, valitsin ihan vain nimen perusteella) on pieni ja sympaattinen kirjakauppa Limerickin keskiaikaisen osan kyljessä. Irlantiin liittyvää kirjallisuutta löytyi aina kelttien historiasta irlantilaisiin rannikkolintuihin (nykyiset ja tulevat keltologit laittakaa paikka muistiin).

The Celtic Bookshop. Rune ei kirjoista oikein innostunut. Mitä muutakaan sitä voisi viikinkien jälkeläiseltä olettaa. En tiedä, osaako se edes lukea. 

Kirjakaupan jälkeen vuorossa oli turistipäivän pakollinen museovisiitti. Hunt Museum on yksityisen suvun/järjestön ylläpitämä kompakti museo, joka yrittää kyllä parhaansa, mutta herättää silti pienoisen hoivavietin. Kovasti koetetaan olla kuin oikea iso museo ja itse rakennus ja näyttelytilat olivatkin oikein jees. Linjakkuutta ei sitten ollut senkään vertaa. Ensimmäisessä huoneessa saattoi olla modernia maalaustaidetta ja heti toisessa iskettiin viikinkimiekalla. Kolmannesta löytyi mahdollisesti kymmeniä tulkintoja Jeesuksesta ristillä. Hassuinta oli mun mielestä se, että museon kovin juttu oli semmonen ihan jäätävän iso ämpäri.

Museon julkisivu. Sisällä ei saanut kuvata.

Museon pölyjä lähdettiin karistelemaan pienelle ulkoilmanähtävyyksien kierrokselle Limerickin keskiaikaisella alueella. Pyörähdettiin muun muassa St. Mary's Cathedralilla (rakennettu 1168) ja King John's Castlella (vuoden 1200 kieppeillä). Kumpaankaan ei päästy sisään, mutta ihan kivoilta näyttivät myös ulospäin. Etenkin linnassa olis kuitenki hienoa käydä viel tässä keväällä, sillä rempan olis tarkoitus valmistua ennen kesää. Ehkä eriskummallisin monumentti Limerickissä on Treaty Stone. Tämä muistomerkki kuvastaa oikeastaan aika hyvin Limerickin turismia: Kun nähtävyydet loppuvat kesken, nostetaan jalustalle epämääräinen kivimöhkäle, jonka päällä mahdollisesti kirjoitettiin jakobiittien ja Vilhelm III Oranialaisen kannatajien välisen sodan päättänyt rauhansopimus vuonna 1691. Nyt möhkäle sitten pönöttää paraatipaikalla Shannonin rannalla.

                          

Treaty Stone.

St. Mary's Cathedral

                                                                                       

King John's Castle

Turistipäivään kuuluu oleellisesti ruokailu paikallista ruokakulttuuria edustavassa ravintolassa. Päädyimme Locke Bar:iin, kun ensimmäisenä listallamme ollut Green Onion oli kuulemma mennyt aikoja sitten konkurssiin. Irlantilainen ruokaympyrähän muodostuu perinteisesti perunasta ja, ömm, niin...perunasta ja mahdollisesti maidosta, jota saattoi sekoittaa perunan kanssa. Niin riippuvainen oli Irlanti perunasta, että kun 1800-luvulla iski perunarutto, miljoona ihmistä kuoli ja toinen miljoona muutti maasta. Perunaa söimme siis mekin, mutta mukana tuli onneksi myös paistinpannullinen kalaa, kun nyt kerran rannikkokaupungissa oltiin. Meitä ei nälkäkuolema uhannut, sillä ruoka oli hyvää ja paikkakin oikein mainio! Live-musiikkiakin tarjoillaan lähes päivittäin, josta pääsemmekin kätevästi turistipäivämme päätepysäkille.

Tiedän, ruokakuvat epäonnistuvat aina. Mutta semmosta syötiin tällä kertaa.

Oikeaoppinen turistipäivä Irlannissa päättyy luonnollisesti pubiin. Kun liikutaan Limerickissä, on vaihtoehtoja useita, mutta silti yksi on ylitse muiden: Dolan's. Dolan's on oikeastaan aika vänkä paikka. Se sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella hieman hämärältä vaikuttavalla kadulla ja näyttää ulospäin vain hieman tavallista tilavammalta pubilta. Sisällä lämmin totuus kuitenkin paljastuu. Päätuvassa on ihana tunnelma, takka ja elävää kansanmusiikkia joka ilta. Yläkerrassa ja päätuvan takana sijaitsevassa "Warehousessa" järjestetään monta kertaa viikossa konsertteja, joiden genret vaihtelevat kansanmusiikista dubstepiin. Myös monenlaista muuta kulttuuria, kuten tanssikursseja, tarjoillaan Dolan'sin tiloissa. Itse päädyimme varoittamatta yläkertaan seuraamaan pienen teatteriesityksen kenraalia. Ei hassumpi tapa päättää ilta Limerickissä.

Dolan's.

Yhteenvetona voin nyt todeta, että Limerickiä ei oikein voi sanoa turistikaupungiksi. Se on suoraan sanottuna vähän ruma, sillä Irlannin köyhähkön menneissyyden ja hieman varakkaamman nykyisyyden välinen ero näkyy katukuvassa melko räikeästi. Turistin näkökulmasta kiinnostavaa tekemistä ei tahdo löytyä. Ja silti jostakin kumman syystä jokin tässä kaupungissa kiehtoo. Karuudessa on aina myös palanen kauneutta ja itse saan välittömästi hauskat fiilikset sotkuisista sivukaduista ja tuulipukumuodista. Jos vielä hieman jaksaa käännellä kiviä ja tutustua Limerickin yllättävän elinvoimaiseen kulttuuritarjontaan, saattaa löytää itsensä vaikka mistä!