Täällä mä oon!

Eli toisin sanoen: Mä oon täällä! Tässäpä taas alkuun sopivaa taustamusiikkia blogin lueskelulle. Lúnasa on mun mielestä yks parhaita irkkubändejä ja tää biisikin on aika kiva.

http://www.youtube.com/watch?v=NJc_yvYLbdc

Sanotaan, että alku on aina hankala. No, ehkä se on ollut vähän sitäkin, mutta oon itekkin yllättyny, kuinka hyvin kaikki on tähän asti mennyt. Nyt on siis mun, öö, kolmas ilta Limerickissä ja kaikki on oikeestaan ihan jees. Jipii!

Maanantai oli aika tiukka matkustuspäivä. Laskeskelin, että tuli yhteensä istuskeltua melkeen 12 tuntia lentsikoissa, busseissa ja takseissa. Kun siihen vielä lisätään edellisenä yönä nukutut melkeen kolmen tunnin unet, oli olo perille päästessä aika töttöröö. Kämppä löytyi onneks viel samana iltana, kun ystävällinen IVS*-taksikuski tiesi paikan. Tää on tämmönen perus opiskelija-asuntola. Melko kova vuokra, mut tosi siisti ja toimiva. Oma kylppäri tuntuu parin solussa vietetyn vuoden jälkeen luksukselta. Enkä valita telkkaristakaan. Vielä jännittelen, millanen kämppis mulle tähän ilmestyy. Kämppä on siis teoriassa kaksio.

Brookfield Hall - mun uusi koti

Eilinen ja tää päivä onki sitten menny lähinnä ihmetellessä, käytännön juttuja hoidellessa ja koulun alkamista odotellessa. Tavarat on jo suunnilleen paikoillaan ja muutamat välttämättömat kodintarvikeostokset hoidettu. Keskustassa piipahdin toffee-ostoksilla (mistään ei saa niin hyvää toffeeta ku täältä!). Yliopistollakin uskaltauduin jo käymään, kun aamulenkillä eksyin oikealle suunnalle. Se on aika hauska se kampus. Vihreä ja mukavasti sokkeloinen. Oon viel monet kerrat eksyksissä siellä.

Tavaroiden purkaminen vaatii järjestelmällisyyttä

Huomenna sitten alkais semmonen niinku järjestetty ohjelma, kun vaihtareiden orientaatio rysähtää käyntiin. Saa nähdä, kuinka pihalla ollaan. Oon ollu aika huono ihminen, ku en oo ottanu oikeen mistään opiskeluun liittyvästä etukäteen selvää. Vähän yritin kursseja selailla, mut systeemi tuntu niin sekavalta, että päätin jäädä odottamaan opinto-ohjaajan tapaamista. No, lohdutuksekseni Lotta Virkkunen (koulukaverini sibalta, joka on täällä nyt toista vuotta) totesi, et vaihtarit saa aika paljon anteeksi. Katsotaan, kuinka pitkälle tällä filosofialla pääsee.

Lopuksi on viel pakko myöntää, että oon kyllä vähän jo ehtiny koti-ikävääkin potea (vaikkei mulla virallista kotia tällä hetkellä Suomessa olekaan). On se vaan uskomatonta, että vaikka kuinka vanhaksi ja aikuiseksi elää, niin silti se pääsee aina matkoilla yllättämään. Tulee ihan mieleen armeijan ensimmäiset päivät, kun ymmärsi, että täällä sitä ollaan, eikä muuta voi. Aina välillä käy mielessä semmonen outo ajatuskuva, et kohtahan sitä taas pääsee Helsinkiin moikkaamaan kavereita, töihin Lintsille ja saunomaan Laukkoskelle, mut eihän se kuitenkaan aivan niin kohta ole. Ei siinä, aivan uskomattoman mielellänihän mä täällä olen ja hurjan innoissani kaikesta! Mut aina välillä iltaisin yksin ollessa meinaa pala nousta kurkkuun. 

Kai se on vaan tää alku, kun on viel vähän pihalla eikä tunne ketään ja kun koulu ei oo viel alkanu. Eihän tämmöseen näin kokonaisvaltaiseen elämänmuutokseen mitenkään kai pysty valmistautumaan etukäteen. Mut tää menee ohi ja pelkään pahoin, että suurempi suru syntyy joskus tulevaisuudessa siitä, kun pitää lähteä täältä pois. Sitä odotellessa lievitän koti-ikävääni lueskelemalla tuttavani Matias Riikosen esikoisteosta Nelisiipinen lokki. Sen mukana pääsee ehkä jonkinlaiseen suomalaisuuden ytimeen. Suosittelen kaikille! http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Naurua+pimeässä/HS20120217SI1KU01114 

*IVS = "itekki vähän soitellu"

Vaihtarin iltapala

Päivän Ben & Jerry's:

Cookie Dough *****

Vanilla Ice Cream with Gobs of Chocolate Chip Cookie Dough

Elämäni rakkaus. Ensimmäinen B&J-maku, jota olen maistanut. Yksinkertainen ja herkullinen, mutta silti sopivan sekopäinen, kuten B&J-jäätelöltä sopii odottaa. Kuka keksi sekoittaa keksitaikinan ja jäätelön?