Stressiä, jännitystä ja haikeutta

First things first. Tässä muhkea versio blogini nimikko-reelistä:

http://www.youtube.com/watch?v=2GzQSlYyuAc

No niin! Hieman tiukille se meni, mut ehdin kuin ehdinkin luoda pitkään suunnittelemani blogin ennen lähtöä. Viimeinen ilta Suomessa ja meno sen mukainen. Tässä blogissa mun olis siis tarkoitus kertoa tarinoita ja kuulumisia mun vaihtarielämästä Irlannin Limerickissä. Mukaan mahtuu toivottavasti kertomuksia muun muassa musiikista, luonnosta, jousiammunnasta, rakkaudesta ja jäätelöstä. Toivottavasti monesta muustakin ihanasta asiasta!

Takana yks elämäni hämmentävimmistä ja älyttömimmistä, mutta samalla hauskimmista ja eloisimmista kesistä. Kiitos siitä kaikille! Mutta pitihän se arvata, että kun meno oli vauhdikasta, niin kaikki vaihtoon liittyvät käytännönasiat jäi vähän viime tippaan. Ja sehän stressasi, myönnän, vaikka pyrin ottamaan rennosti. Esim. kämppäasioiden kanssa mokasin pahasti, minkä takia mulle selvis vasta tänään, päivää ennen lähtöä, missä (toivottavasti) asustelen ens vuoden. No, hyvä että selvis.

Jännittää myös ku pientä sikaa teurasjonossa. Vaihtarielämästä kuulee niin älyttömiä tarinoita, että tuntuu jotenki tosi oudolta hypätä ite mukaan. Tahtois odottaa ihan valtavasti, mut silti yrittää koko ajan hillitä itseään, jottei pettyis, jos jotain menee pieleen. Haluun päästä jameihin ja oppia irkkumusiikin estetiikkaa ja kartuttaa biisivarastoa. Haluisin myös ehkä tavata ihmisiä matkalla. Ja nähdä vähän enemmän sitä maata, joka on jollakin lailla jo pitkään ollu mun henkinen koti. Ois myös aivan mielettömän hurjaa oppia vähän iiriä! Näistä lähdetään. En tässä kohtaa toivo enempää. Kartutan tai karsin odotuslistaani matkan varrella tilanteen mukaan.

Ja voi hemmetti...Nää viimeset päivät Suomessa on kyllä ollu myös melko haikeita. Vois kai sanoa, että onneks on stressannu sen verran, että tunteet on pysyny jokseenkin aisoissa. Muuten olisin varmaan vaan märissy koko ajan. Melko monet moikat mahtunu pariin päivään. Ystäviä, työ- ja koulukavereita, perheenjäseniä. Kaikkia tulee valtava ikävä. Mut silti on vaan niin huisin kiva lähteä! Palaillaan asiaan tuonnempana.

Loppukevennykseksi tunnelmia edelliseltä Irlannin reissultani: